Epäsosiaalinen media?
Olin runsaat kymmenen vuotta sitten rakentamassa Arvopaperi-lehden verkkosivuja ja siihen aikaan suosituinta sijoittajien keskustelupalstaa AP-Areenaa. Silloin ei puhuttu sosiaalisesta mediasta, vaikka sitähän se oli. Sijoittajista syntyi aito verkkoyhteisö.
Nyt erilaisia yhteisöjä kasvaa Facebookin ympärille, mutta en ole enää aivan vakuuttunut sen kaikista sosiaalisista piirteistä. Välillä tuntuu, että Facebook on itse asiassa aika epäsosiaalinen media. Itsekkyys nousee yhteisöllisyyden edelle, kun ihmisiä kiinnostaa enemmän omat kuin muiden kuulumiset.
Yrityksissä mietitään kuumeisesti, miten Facebookia voi hyödyntää markkinoinnissa. Yksittäiset käyttäjät voisivat miettiä samaa: mikä asia voisi oikeasti kiinnostaa muita. Tuskin päivittäiset kauppareissut ja iltalenkit jaksavat päivästä toiseen riemastuttaa lukijoita, ellei viesteissä ole erityinen tarina tai opetus mukana. Yrityksissä laaditaan myös pelisääntöjä yhteisömediaan osallistumisesta. Vastaavat pelisäännöt kannattaisi jokaisen pohtia mielessään - miksi kirjoitan, mitä kirjoitan ja kenelle, millaisia reaktioita haluan?
Näin meillä kaikilla Facebookin tai minkä tahansa yhteisömedian käyttäjillä olisi mukavampaa, eikä tarvitsisi sulkea yliaktiivisia egoisteja pois viestilistoilta.
Oma veikkaukseni on, että laajat kaveripiirit kuihtuvat ajanoloon ja tarkasti rajatut yhteisöt kasvattavat suosiotaan. Ajanvietteen ja ajanhukan sijasta verkosta haetaan yhä enemmän hyötytietoa, jota saa omista harrastepiireistä. Näin syntyi AP-Areena ja sitä seuranneet muut sijoittajafoorumit. Facebook on vienyt niiltä hetkellisesti huomioarvoa, mutta niiden aika ei suinkaan ole ohi.
Jokke
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tervetuloa USarin blogeihin.
Ihmettelin itsekin tätä Huuskon jakoa "sosiaaliseen" ja "epäsosiaaliseen" mediaan, ja "sosiaalisen" asettamista oletusarvoisesti korkeampaan asemaan.
USari on mediana nykyiselläänkin (ilman Facebook-integraatiota) melko sosiaalinen - turhankin sosiaalinen. Sosiaaliseen mediaan kuuluu nimittäin negatiivisiakin piirteitä, kuten kykenemättömyys käsittelemään asioita asioina, sekä Minän suunnaton korostaminen. Siihen kuuluu (USarin käyttösääntöjen rohkaisema) salapoliisitutkimus käyttäjien taustoihin siltä osin kuin he eivät omaehtoisesti siitä kerro, sekä kommentoinnin suorittaminen kirjoittajan persoonasta kyseisen blogikirjoituksen sijasta.
Kun tähänkin asti jokainen on voinut mainostaa Facebook-profiiliaan USari-profiilin linkkilistassa tai blogikirjoituksen perässä, haluamallaan tavalla, en ymmärrä mitä tämä integraatio tuo konkreettista etua. AInut mitä minä näen on, että ikäänkuin sosiaalisissa medioissa ei entuudestaan olisi sairautena lumipalloefekti gravitaatioefekti (eli suurimman sosiaalisen median oleminen houkuttelevin kokonsa takia), tätä markkinajohtajien asemaa tuetaan pienempien medioiden suunnalta. (Oma lukunsa tietenkin internet-televisiot, jossa on rajoitettu nettipalveluiden käyttö markkinajohtajiin.)
"Sosiaalisen median" markkinajohtajat ovat jo aikoja sitten keränneet kriittisen massan, jonka jälkeen niitä ei ole voinut syrjäyttää edes parempia palveluita luomalla. Internetpalveluiden kehittyminen on täysin markkinajohtajien hyväntahtoisuuden varassa - ja usein sitä ei löydy, vaan resurssit kohdennetaan mm. käyttäjän kyttäämiseen muilla sivustoilla, missä ikinä on FB-integraatiota. Jos sosiaalisuus on sitä, että ihminen on kuin alasti BB-talon olohuoneessa aina käyttäessään internetiä, niin siinä ollaan onnistuttu erinomaisesti.
Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyvä aihe Jokke
Minusta Facebook on yliarvostettu "sosiaalinen media" ja itse siitä en oikein pidä vaikka vajaa vuosi sitten sinne liityin, ainoa mikä siellä minua jonkin verran kiinnostaa ovat poliittiset/yhteiskunnalliset ryhmät, mutta ei niissäkään oikein paljon keskustelua synny...
Facebookin siis voisin itse kiteyttää ja/tai sellaisena sen koen että "yhtä tyhjän kanssa"... joskus jopa evvk... :) Voi johtua myös siitä että en ole sen tyyppinen ihminen että tykkäisin jutella niistä kauppareissuista yms.
Pidän esim. tästä US:n blogisivustosta huomattavasti enemmän ja eihän Facebookia ja tätä blogisivustoa voi edes oikein verrata keskenään...
Ihmettelen miksi US on niin innostunut Facebookista...
Oman kokemukseni mukaan Facebookin "turhuutta" kritisoivat äänekkäimmin ne, jotka sitä eivät juurikaan käytä. Olen monesti kuullut "Ketä kiinnostavat kauppareissut?" -kommentin juuri niistä suista, joiden oma ääni ei Facebookin seinällä juurikaan kuulu (Koska mitään kiinnostavaa kerrottavaa ei ole? Koska ei halua profiloitua itsekkääksi minäminä-toitottajaksi? Koska pitää Facebookia ylipäätään turhana?)
Oli miten oli, kannattaa myös ottaa huomioon, että jollekulle nämä itsekkäiltä ja merkityksettömiltä vaikuttavat viestit saattavat kuitenkin merkitä jotakin. Olen itse huomannut nauttivani siitä, miten ystävien arkiset asiat - se kaikki, mikä jäi ennen jakamatta - tulevat tietoisuuteeni.
Ennen ystävien kanssa viestittiin vain tärkeistä asioista, tapahtumista, joilla oli jonkinlaista henkilökohtaisen elämän uutisarvoa (ja tällä tarkoitan erityisesti ystäviä, jotka asuvat kaukana, ulkomailla yms.). Nyt pääsee myös niihin tavallisiin hetkiin, joista elämä ja arki suureksi osaksi koostuu.
Noin yleisesti ottaen eräänkin ystäväni "Viljelin tänään porkkanoita" -status saattoi vaikuttaa ihan täysin turhalta. Minulle se kuitenkin sanoi jotain.
Normaalin uutistenluvun lisäksi minulle on tullut uusi tapa: henkilökohtaisen elämän uutistenluku. Tsekkaan nopealla silmäyksellä, mitä tutuille ja kavereille all over the world kuuluu. Se tietenkin edellyttää sitä, että on kiinnostunut siitä, mitä ihmisille kuuluu (muulloinkin kuin silloin, kun jotain erityistä tapahtuu).
Kiinnostavaa on myös katsoa, miten eri ihmiset eri puolilla maailmaa reagoivat päivittäisiin tapahtumiin...
Jollakin tapaa sosiaalisesta mediasta on tullut myös kanavia auki pitävää viestintää, faattista viestintää. Uskon, että tästä funktiosta on vaikea saada kiinni, jos esim. FB:tä vilkaisee kerran viikossa.
Mutta ei pidäkään saada väkipakolla. Statuksia ei ole pakko lukea, jos ei halua. Kaiken höpöhöpön voi ignoorata helposti ja keskittyä vain ja ainoastaan "järkevään" sisältöön. Jonka aika ei todellakaan ole ohi, päinvastoin.
Minusta faattisen, ei-niin-informatiivisen viestinnän ja järkevän viestinnän välillä ei tarvitse olla jyrkkää vastakkainasettelua - funktionsa kummallakin.
Ja toki henkilökohtaisia sosiaalisen median pelisääntöjä tarvitaan. Jo nuorena, kuten esim. eilinen uutinen koulukiusaamisen leviämisestä sosiaaliseen mediaan osoitti.
Mikael Jalving arvostelee Facebookia kolumnissaan Jyllands Postenissa 6.8. "Facebook eller frihed". Berlingske Tidende on ensimmäisenä tanskalaislehtenä asettanut periaatteet toimittajilleen Facebookissa. Täytyy pyrkiä tasapainoon ja hyvään käytökseen. Jos mitään ei saa tulkita poliittiseksi, niin miten sitten eletään, kun mikään ei merkitse mitään. Puhutaan hallinnon ja tiedotuksen kielellä, elävät puhuvat niistä, jotka ovat jo kuolleet. Jalving vaatii, että ihmisten tulee saada tulla kohdelluksi työpaikoillaan aikuisina.
Kiitos kommenteista.
Muutama huomio. Luulisin, että US käyttää Facebookia lähinnä omana markkinointikanavanaan. Tarkoitus on kanavoida lisää lukijoita FB-massasta. Itselleni tällainen keskustelu antaa enemmän kuin FB-statusten kirjaaminen ja tuijottelu. Saa niin sanotusti enemmän ajateltavaa.
Täytyy ihmetellä, mistä ihmisillä riittää aikaa, saati kiinnostusta, seurata "kavereiden" tekemisiä 24/7 ympäri maailmaa. Todelliset ihmissuhteet ainakin perheellisellä kärsivät, jos kaikki aika alkaa kulua Sallan mainostaman faattisen viestinnän parissa. Työpaikoillakin tästä on tulossa ongelma.
Miksi meidän ylipäätään pitäisi tietää koko ajan toisten tekemisistä tai raportoida omistamme? Minusta on pirun paljon kivempaa tavata joku vanha tuttu ja mennä kaljamukin tai viinilasin ääreen vaihtamaan kuulumisia. Ulkomaille kadonneiden tai muuten kartalta pudonneiden tuttujen jäjittämiseen FB on kyllä erinomainen apuväline.
Jokke
#3
"Oman kokemukseni mukaan Facebookin ”turhuutta” kritisoivat äänekkäimmin ne, jotka sitä eivät juurikaan käytä."
Bordelleja kritisoi äänekkäimmin ne, jotka eivät käy huorissa.
Jos huorissa olevat kritisoisivat enemmän, sehän vasta kornia olisikin... pistävät aikaansa ja rahaansa asiaan, josta ei pidä.
Tietenkin, Facebookia kritisoivat he, ketkä eivät Facebookia ahkerasti käytä, koska ketkä eivät Facebookista pidä, eivät ole motivoituneita Facebookia käyttämään.
Mitä tästä itsestäänselvyydestä kostuimme?
"Ennen ystävien kanssa viestittiin vain tärkeistä asioista, tapahtumista, joilla oli jonkinlaista henkilökohtaisen elämän uutisarvoa (ja tällä tarkoitan erityisesti ystäviä, jotka asuvat kaukana, ulkomailla yms.). Nyt pääsee myös niihin tavallisiin hetkiin, joista elämä ja arki suureksi osaksi koostuu."
Eli tunnustat itsekin, että Facebook siirtää painopisteen tärkeistä asioista triviaaleihin yksityiselämän "kävin äsken paskalla"-mikrobloggauksiin.
Pelot, jotka George Orwell esitti Natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton inspiroimana vuonna 1948 julkaisemassaan kirjassa "1984" eivät ole juuri ole käyneet toteen Suomessa. Sitäkin tarkemmin yhteiskunta on muodostunut Orwellin dystopian vastakohdaksi ...joka ikäväksemme sekin on dystopia eikä kuinkaan tavoittelemisen arvoinen utopia.
Orwell nimittäin uskoi, että painajaismainen yhteiskunta luodaan uuden tiedon rajoittamisella (sensuuri), vanhan tiedon tuhoamisella (kirjojen tuhoaminen), sananvapauden rajoittamisella, ajatusrikoksilla, vihalla sekä asioilla joita vihaamme...
...Aldous Huxley puolestaan esitti, että ihmiskunta vajoaa apatiaan, jossa tietoa ei rajoiteta, mutta jossa irrelevanttien asioiden kirjo estää meitä löytämästä haluamaamme, jossa ketään ei kiinnosta kirjat vaikka niitä ei ole yhteiskunnan toimesta tuhottu, jossa kukaan ei viitsi kokeilla sananvapauden rajoja sillä samaa mieltä oleminen on helpompaa, jossa ajatusrikoksilla ei ole merkitystä, koska kukaan ei ole kiinnostunut mitä kapinallinen sanoo, ja missä vihaamiemme asioiden sijasta meidät tuhoaakin asiat mistä pidämme ja mitä nautimme ilman kohtuutta.
Kuten sanoin, pidän reippaasta keskustelusta. Joskus se jopa johtaa uusiin ajatuksiin. Täällä se on mahdollista, FB:ssä harvemmin. Kyllä se FB on ihan hyvä markkinointikanava. Jo tekijänoikeusnäkökulmasta suhtaudun siihen edelleen hieman varauksellisesti. En halua myydä sieluani Mark Zuckerbergille, jonka tavoitteena on myydä sielut edelleen eteenpäin, kun FB listautuu pörssiin. Mietipä millaista täsmätietoa kuluttajista on firmoille tarjolla...
J
Jos teillä on kotona 12-17-vuotiaita (meillä on), jotka säännöllisesti rikkovat roikkumiseen asetettuja/sovittuja aikarajoja, katsokaa, missä he roikkuvat.
Ehkä siitä jotain oppisi?
FB voi olla jo ircin avaamassa alamäessä, mikä on tulossa?
Sivuhuomiona totean, että AP Areenan pääasiallinen käyttäjäkunta kirjoitusten perusteella on ihannoi kaikkia niitä periaatteita, jotka meidät tähän velka ja johdannaishelvettiin ovat ajaneet. Heitä se ei tietysti kiinnosta, koska he voivat istua päivänsä kotona virtuaaliarvotuksilla pelaten, työssä käyvät maksaa sitten laskun, kun pankkeja taas pelastetaan. Muutenkin aivan älytön arvomaailma koko palstalla.
Mutta jatka sinä vaan Jouko Mattila valitsemallasi tiellä ja lakkaa kadehtimasta Zuckerbergiä.
Jokke, se on sitten eri juttu, kuinka paljon FB:ssä käyttää aikaa. Itse katson feedin näppärästi muutamassa minuutissa kännykästä, matkalla sinne kaljalle (voin muuten tarjota). Harvassa ainakin omassa tuttavapiirissäni ovat ne, jotka roikkuvat siellä 24/7 pitämässä kanavia auki.
Eikö sosiaalisessa mediassa oikeastaan tehdä samoja asioita kuin reaalimaailmassakin? Tyhjänpäiväisyyksiä voi jauhaa puhelimessakin - tai kasvokkainkin, vaikka tupakkatauolla työpaikalla.
Pertti-Antero, kiitos hyvästä kommentista, vaikka hieman mielestäni tuo bordellivertauksesi ontuikin. Pointtini olivat ne ärhäkät kritisoijat, jotka hädin tuskin tietävät, mitä Facebookissa tapahtuu (=koska eivät juurikaan käytä sitä). Ja muutamaan vilkaisuun perustuvat yleistykset, että se on "kävin äsken paskalla" -mikrobloggauksia kaikki tyynni. (Omalla seinälläni paskalla käyntiin viittaavia statuksia ei ole ollut, mutta olen ehkä osannut valita kaverini oikein.) Ei ole sen sijaan vaikea arvata, mitä bordellissa tehdään, vaikkei siellä kävisikään. ;)
En myöskään tarkoittanut, että painopiste siirtyy tärkeistä asioista pois. Niiden lisäksi välillä on ihan virkistävää lukea (= nopealla silmäyksellä, ei 24/7, ei niin, ettei enää lukisi kirjoja tai näkisi ihmisiä livenä) arkisista asioista, kuten siitä, millainen porkkanasato maaseudun serkulle tuli.
Mutta hyviä ajatuksia Orwellilta ja Huxleylta!
Epäsosiaalisesta mediasta vielä... Minulle sosiaalisen media huolettavin epäsosiaalinen piirre on toisten ihmisten huono kohtelu anonyymiyden turvin. Kuten tuo tapetilla ollut koulukiusaaminen 2.0. Tai oma egon pönkittäminen muiden kustannuksella verkkokeskusteluissa.
>>9
>FB voi olla jo ircin avaamassa alamäessä, mikä on tulossa?
>>11
>Irc Gallerian alamäki on raju ja suomalaisittan sinällään kurja juttu.
#12
"En myöskään tarkoittanut, että painopiste siirtyy tärkeistä asioista pois."
Aina, kun huomiota kiinnitetään johonkin, se on jostakin muusta pois. Päivässä on 24 tuntia ja se on vakio. "Prolefeed" ehkäisee ihmisiä käymästä vakavia keskusteluja yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Joku blogaa, pari lukee, kukaan ei kiihotu. Barrikadeille ei nousta, jos samaan aikaan tulee Salkkarit.
Asiat on aina opeteltava A:sta Ö:een, ja FB on loppujen lopuksi suomalaiselle tavalliselle dallarille melkoisen uusi itsensä ilmaisu foorumi, mikä ei tietenkään tarkoita "itsensä paljastus" -foorumia.
Omat lapseni ovat yrittäneet opettaa minua "FB:n tavoille" so. hillitsemään yliaktiivisuuttani & reagointiani jokaisen tuttuni asioihin. Mutta tänä päivänä, kun tapaan lapsiani ihan liian harvoin samoin tapaan ystäviäni & sukulaisiani "Face to Face" myös liian harvoin, olen ollut kiitollinen FB:n antamasta mahdollisuudesta korjata tuota puuttetta.
Yrittäjäkollegat, jotka ovat kaiken kaikkiaan varovaisia "uusien vempeleiden" käyttöönotossa, ovat pohtineet sosialisten medioiden hyötyä busineksilleen.
Eli toivonkin, ettei FB:stä sen enempää muistakaan sosiaalisista medioista kaiveta liikaa asosiaalisia ominaisuuksia esille, ja jälleen kerran "tukita" tuppisuu suomalaisten suita so. mahdollisuutta ilmaista itseään, vaikka välillä vähän holtittomastikin.
Kuuluin aikoinani FB:n jyrkimpiin kritisoijiin. Kelkka on kuitenkin kääntynyt täysin kun huomasin että kriitikot ovat jostain syystä hyvinkin aggressiivisia, kun taas FB:ssä viehättää juuri sen positiivinen luonne. Jopa pieni "taas palo pullat" saattaa asettaa huonon päivän tapahtumat perspektiiviin kun huomaa että kaikki muutkin taplaavat päivänsä läpi miten kuten.
Perheellisenä viinilasillisella istumiset ja kiinnostavat tapahtumat jäävät usein väliin, enkä huomaa perheeni kärsivän siitä että pari kertaa päivässä käyn kurkkaamassa mitä kavereille kuuluu, mitä kulttuuri- ja mediapiireissä tapahtuu ja päivitän samalla oman statukseni.
Isona plussana on seurata FB:n kautta mitä entisille työkavereille ja entiselle työpaikalle, Uudelle Suomelle kuuluu ja mitkä asiat siellä on nostettu ykkösaiheiksi. Juuri Huuskon mainitsemalla tavalla löydän FB:n kautta Usarin mielenkiintoisimmat artikkelit ja kolumnit, tämänkin....
Lilli Earl
Kiitos kaikille tähänastisesta. Tämä todistaa, että laadukasta verkkoelämää on myös FB:n ulkopuolella...
Anna-Leena sen sanoi, FB on todella yliarvostettu juttu, itse en pidä siitä, enkä pidä sitä ollenkaan sosiaalisena mediana. Siellä lilluu paljon mätää ja hämärää, kuten saamme lähes viikoittain lukea.
Ihmettelen miksi sitä aina ylistetään. Itse rakastan debatteja ja keskusteluja netisssä, syynä juuri "puhtaat" mielipiteet", ei mitää jargonia. FB:ssa on vain lyhyitä merkityksettömiä "nami-nami"-keskusteluja, toki ne ovat tärkeitä monille.
FB on eräälainen kansojen "Seiska"! Yksi hyvä asia FB:ssä on ja se on se, että yritysten ja yhteisöjen on hyvä mainostaa toimintaansa siellä. Siellä voi mm. yritys lanseerata uusia asioita ilmaiseski....ainakin toistaiseksi.
Facebook on vielä melko epäkypsä media, joka varmastikin hakee sisällöllistä ilmaisumuotoaan. On tietysti totta, että useimpien yksityishenkilöiden viestit ovat tyypillisesti keveitä status-päivityksiä, jotka kuvaavat mitä arkisimpia asioita. Toisaalta olen itse huomannut, että harvakseltaan omassa kaveripiirissä syntyy silloin tällöin myös ihan oikeita keskusteluita - tai oikeammin ne taitavat olla väittelyitä. Se on ihan piristävää usein yksipuoliseksi viestinnäksi muotoutuneessa FB: käyttötavassa.
Jos FB:tä ajatellaan viestintäkanavana, 500 miljoonaa käyttäjää on se perussyy, miksi yhteisö kiinnostaa useimpia tuotteita tai palveluita myyviä yrityksiä. Tosin tässäkin sektorissa ollaan kehityskaaren alkuvaiheessa - varsinkin Suomessa. Viestintäkanavat konvergoituvat vasta nyt ihan oikeasti, vaikka siitä on puhuttu vuosikausia. Siksi eräät organisaatiot ovat jo siirtäneet isonkin osan verkkoviestinnästään yhteisöllisiin medioihin omien www-sivujen kustannuksella. Tai sitten FB- ja Twitter-päivitykset näkyvät uutis-feedina myös www-sivuilla. Käyttäjä valitsee itse laitteen ja kanavan, jolla haluamaansa sisältöön pääsee käsiksi. Ja yhä useammin mobiilisti.
Ajat muuttuu ja meidän on "jonkin verran" muututtuva myös itse. Jos haluamme olla työelemässä tämä on pakko, must-asia. Sosiaallinen media tulee auttamaan meitä- ehkä joskus jopa demokratia on mahdollista. Todelliset tietäjät saavat omia seurailijoitaan ja näin maailma paranee ja muuttuu. Henkilöt joilla ei ole mitään muuta sananottaa kuin mitä tein, missä olin jne. katoavat uuden median kentältä. Eivät ihmiset ole tyhmiä vaan ainoastaa huonoilla tiedoilla varustettuja :))
Nyt taidetaan keksiä pyörää uudestaan..
Internetin IRC- oli todellinen suomalaiskeksintö, joka on jäänyt todella vähälle arvostukselle suomessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/IRC
Mielestäni Facebook/Seiska -vertaus on aika hyvä. Loppujen lopuksi aika harva mikrobloggaa tai tuottaa palveluun muuten mitään "asiapainotteista" sisältöä. Monen osalta höpötellään säästä, duunista ja krapuloista. Ja kuten Seiskan osalta, juuri näistähän olemme kavereidemme elämässä kiinnostuneita.. =)
Sosiaalisen median epäsosiaalisuuden lisäksi haluaisin nostaa esiin sen sosiaalisen rajoittuneisuuden: Toisin kuin muiden medioiden osalta, esim. Facebookissa altistutaan kaveripiiriin perustuen rajatun aihealueen vaikutteille. Onnekkaassa osassa ovat ne, joilla on kavereita sieltä sun täältä ja jotka näin saavat ärsykkeitä monen eri aihealueen lähteistä. Unohdettuja epäsosiaalisuuden uhreja ovat ne Facebookin käyttäjät, joilla kaverit ovat kaikki samaa maata, samoine juttuineen ja intresseineen. Heille voisi jopa suositella sisällöllisesti paljon rikkaampaa elämää sohvan ja telkkarin lumoissa!
Minun Facebookissani ei ole vain lyhyitä merkityksettömiä "nami-nami"-keskusteluja, kuten Pekka Manner yllä olettaa. Esimerkiksi nyt on kaveripiirissäni meneillään projekti, jossa värkätään ja pannaan esille kuvitteellisia dekkarinkansia omaksi ja toisten huviksi. Ennen vanhaan tällaista varten olisi pitänyt kokoontua tietyllä kellonlyömällä Työväenopistolle. Nyt kukin osallistuu milloin osallistuu, ja tulosten arviointi on koko ajan avointa ja avoinna. Semmosesta minä tykkään!
Facebook on lähinnä mukava ja kätevä yhteydenpitoväline, jossa ne kaverien arkisetkin kommentit ovat mielenkiintoisia. irl-juttelutkin ovat usein samanlaista small-talkkia ilman syvällisempiä filosofointia. Moni jakaa Facebookkiin myös mielenkiintoisia linkkejä ajankohtaisista aiheista. Netissä on paljon erilaisia foorumeita ja lisää tulee koko ajan ja nämä foorumit ovat usein hyvinkin asiaansa keskittyviä. Katsokaapa vaikka juoksu-foorumia http://www.seponkotisivut.com/vb/index.php
Facebook-kauhutarinat nostavat otsikoita, mutta eipä ne juuri tavallista bookkaajaa heilauta. Kaveriviestintä jatkuu siellä ja yhä useammassa muussakin paikassa. Esim. Foursquare on nouseva trendi jonka reviirille myös Facebook on pyrkimässä.
Yhdessä tekemisen meinkiäkin Facebookista löytyy, kuten Pirkko Limnell #24. kirjoittaa.
Syvällisen ja analyyttisen keskustelun etsiminen on turhaa. Siellä tavalliset ihmiset viestivät hyvin tavallisista ja arkisista asioista. Ja koska homma toimii helposti myös kännykällä, ei se paljoa aikaa elämästä vie.
Poliitikot ovat alkaneet aktivoitua netissä ja se tarkoittaa, että ollaaan aktiivisia Facebookissa, Twitterissä ja kirjoitetaan omaa blogia. Sanottavaa pitää poliitikolla olla jos näillä foorumeilla aikoo pärjätä ja äänestäjiään vakuutta.
Olen tehnyt Twitteriin listan tweettaavista poliitikoista http://twitter.com/kayraranta/puolueet-ja-poliitikot
Voi Facebook myös kuihtua jos nettiin jokin uusi addiktiivien foorumi tai palvelu ilmaantuu. Diasporasta tällaista jo odoteltiin, mutta taisi sekin kuihtua jo pois.
Netti on.
Olin naamakirjassa jonkin aikaa, kyllästyin ja kirjasin itseni ulos. Tuntu samalta kuin istuis kahvitauolla samassa pöydässä tylsien tyyppien kera. Sieltä sai lukea: "leivoin pullaa tänään ", "katselen ulos, talonmies työntelee lumia pois", ym jaarittelua. Tälläset yleiset nettifoorumit, joissa otetaan kantaa maailmanmenoon ja välillä riidellääkin ovat kiehtovia. Tätä vois nimittää jopa ajatusten kohtaamiseksi, vaikka oliskin vastakkaisia.
Ettekö te tiedä, että Facebook on Mikael Jungnerin keksintö, kuten sosiaalinen media yleensäkin? Näin itse olen saanut ymmärtää.
Periaatteessa täysin sensuroimattomat kaikille ihmisille avoimet keskustelufoorumit ovat lähtökohtaisesti mielenkiintoinen asetelma. Jos vielä täysin anonyyminä esiintyminen sallitaan niin sekin vielä tuo oman lisänsä kun silloin ihmisten ei tarvitse esittää mitään,vaan he voivat pläjästä aidon mielipiteensä asiasta sellaisenaan. Tosin anonyyminä kirjoittavan tekstin tarkoituksen tulkinta käy vaikeaksi ja mahdottomaksikin, jos hän käyttää jotain runollisempaa ilmaisua ja/tai jotain tarkoituksellista ironiaa y.m.s. Minusta silloin jos anonyyminä keskustellaan toisten anonyymien kanssa tulisi tekstin osalta pyrkiä mahdollisimman suoraaan ilmaisuun jotta ylipäätänsä keskustelun voisi kokea mielekkääksi.
Mielestäni ongelma kokonaan sensuroimattomissa nettikeskusteluissa on kuitenkin se, että ne vetävät enemmänkin vaan sellaisia ihmisiä jotka eivät niinkään halua keskustella mistään vaan haluavat julistaa sanomaansa ja tuomita sekä syyllistää muita ihmisiä. Sitten vielä kun anonyymit kirjottajat provoilevat, käyttävät epäsuoria tai runollisia ilmaisuja tai tarkoituksellista ironiaa y.m.s. niin kirjoitusten tarkoitusten tulkinta käy mahdottomaksi ja koko homma lässähtää siihen. Jotkut kirjoittajat näyttvät myös provoillaan hakevan keskustelusaiteilta itselleen ilmaisia terapeutteja, eikä sellaisena kukaan ainakaan kovin kauan jaksa olla. Esimerkkeinä tällaisista keskustelufoorumeista voisi mainita suomi24 sivustojen sinkku-palstan, köyhyys-palstan, asuntojen hinnat-palstan, isänmaallisuutta/maanpuolustusta/yleistä asevelvolisuuttamme käsittelevät palstat kuten erityisesti sivari-palstan ja monta muuta palstaa siellä.
No minä tässä jotain vuosi sitten osallistuin eräältä deittisaitilta löytämäni sellaisen nelikymppisen jenkkinaisen blogin keskusteluihin, ja siellä kyllä sain paljon positiivista palautetta niin blogistin huomioina kuin muiltakin palstaa seuraavilta.Se oli mielenkiintoista osallistua tämän blogin keskusteluun, kun omat kirjoituspakerrukset eivät menneet n.s.harakoille niinkuin ne useimmiten menevät vaikkapa juuri suomi24-palstoilla.
Tässä esimerkki tämän blogistin ottamasta teemasta onko epäonni elämässä seurausta omista 'synneistä' tätä edeltävään bluffiteemaankin liittyen.
Siteeraan kirjoittajaa 'foxiland' joka on nuori jenkkimies. Tallensin tämän faileihini esimerkkinä noista keskusteluista.
Quouting foxiland
"In a game of poker, time and chance determines the cards we are dealt, but the final outcome is dependent upon how we play the hand we receive."
That is unless we don't cheat and the cardpack is well shuffled.
Since chances to get a particular hand in poker can be completely determined by classic mathematical chances this game would be dull if bluff was not allowed. Particularly so if played by gamblers who invariably apply those mathemathical chance-rules.
I think that life, too, would be dull and in a way it would be like liveing in some kind of fascist society if we were allowed and accordingly played only with what we are given by birth and our childhood family circumstances.
In a way in nonfascist societies we allowe bluff, but although cheating is against law the cardpack whence the cards for our lives are being deald is not well shuffled which has its cnsequences.
Similarly, even if the cardpack was well shuffled and we made our mathemathical predictions correctly and acted according to them simply bad and good luck can cause us to win or lose temporarily, and that temporarily might in some rare cases last as long as one lives.
So I think we should not take bluff in life to be only a bad thing or something everybody in all circumstances shud try to get rid of best as he/she can, but rather we should try to understand it as something belonging to human nature. Also human genetic heritage and family circumstances with which one happens to be born and been rised up is far more complex than some poker cardpack. It may be too complex to understand even to God himself. I think if God exists somewhere then he also can see this.
Blogist vastaa:
Oh how true Simon that so many are born by chance in differing circumstances, genetic/DNA factor, cultures, etc....for the skin color and country we happen to live in can make our life either better or worse...it is not their doing but just how things are...
I believe that God exist and He sees the good and evil that man has done to one another...thanks for a most thoughtful comment....hope all is well with You!
foxiland vastaa:
This is one of the more interesting things I've read online. It really gets the wheels inside the head spinning. I like it.
Olen sen verta kova vittuilemaan että järkeilin etten liity Facebookkiin. Voisi meinaan olla naama turvoksissa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 29 kommenttia