Narsisteja ja kontrollifriikkejä
Iltalehti (21.8.) kirjoitti Jorma Ollilasta, että hän on äkkipikainen kontrollifriikki, joka ei siedä arvostelua. Kirjoitus herätti monia mielikuvia menneistä ja nykyisistä johtajista, joita olen tuntenut. Joitain heistä yhdistävät samankaltaiset luonteenpiirteet, jotka myös Ollilan rasitteeksi lasketaan.
John Simonin kirjoittama elämäkerta Koneen ruhtinaasta, Pekka Herlinistä, paljasti suuren teollisuusjohtajan kärsineen alkoholismin lisäksi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Luulen, että sama oireyhtymä vaivaa tiettyjä huippujohtajia, miksei myös huippupoliitikkoja. Kun katsotte ympärillenne, saatatte tunnistaa johtajissa narsismin peruspiirteitä.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä vaatii jatkuvaa ihailua ja on kyvytön asettumaan toisen asemaan, eli häneltä puuttuu kyky empatiaan tai muuhun tunne-elämään. Psykologit ovat sitä mieltä, että oireyhtymä on peräisin lapsuudesta ja siihen liittyneistä traumaattisista tai puutteellisista isä- tai äiti-suhteista.
Narsisti voi olla huippuälykäs, mutta pohjimmiltaan epävarma. Hän peittää oman heikkoutensa sillä, ettei koskaan myönnä omia virheitään. Hän alistaa koko organisaation palvelemaan omaa itseriittoisuuttaan ja saa tahtonsa läpi manipuloimalla tai viime kädessä uhkailemalla. Työpaikan ilmapiirille tällainen johtaja on luonnollisesti myrkkyä, vaikka hän ei sitä itse huomaa.
Wikipediasta löytyy kriteeristö, jonka perusteella voi arvioida narsistista persoonallisuushäiriötä. Sitä on syytä epäillä, jos viisi seuraavista on tunnistettavissa:
1. Suuret käsitykset itsestään, liioittelee saavutuksiaan.
2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
3. Uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot.
4. Vaatii korostunutta ihailua.
5. Oikeus erityiskohteluun.
6. Muiden hyväksikäyttö.
7. Empatian puute.
8. Kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä).
9. Ylimielisyys ja röyhkeys
Tuntuuko tutulta?
Jokke
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kaikki julkisuudessa partaansa tai parrattomuuttaan päristävät ovat alttiita itseihailulle, koska päätuotteena on oma persoona.
1. poliitikot, esimerkiksi kolumnisti Paavo Lipponen
2. näyttelijät
3. mallit
4. urheilijat
5. toimittajat
6. tiedottajat
7. yritysjohdot (Vesa Keskinen, Jari Sarasvuo jne.)
#1.
Ihailua janoava esiintyvä taiteilija ei ole yhtä kuin narsisti, joskin heidänkin joukostaan narsisteja löytyy. Suosittelen narsismiopintoja ykköselle. Narsistien pääpiirteitä on toisten ihmisten häikäilemätön manipulointi ja oman edun tavoittelu.
Johtajissa ja päättäjissä narsisteja (joita myös psykopaateiksi kutsutaan) on runsaasti. Tämän linkin takaa löytyvä henkilö väittää, että joka neljäs kansanedustaja on sellainen.
Monesti naiset puhuvat narsisteista ja näköjään jo miehet. Kateus on se voima jolla pidetään vahvat heikkoina vaikka siitä hyötyisi kaikki jos ajattelisivat samalla tavalla.
Kaikilla on narsistisia piirteitä ja uhatuilla sitäkin enemmän.
Tärkeän aiheen nostit puheeksi, Jokke! Liike-elämän johtopalleilla tosiaan tungeksii enemmän tai vähemmän narsistisia persoonia. Ihmekäs tuo, jos puuttuu syyllisyyden tunne siitä, että tallaa toisten päälle.
Arkikielessä narsisimi saa helposti monivivahteisia merkityksiä, omahyväisyydestä itseriittoisuuteen. Siinä missä oman egon ylikorostaminen on paheksuttavaa, varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö on vakava mielenterveydellinen ongelma, joka kylvää tuhoa ympärilleen.
Syvästi narsistinen persoona on siitä hankala, ettei valitettavasti tunnista omaa tilaansa, eikä täten pysty hakemaan apua, mikä olisi eheytymisen ehto.
Miten narsistien kanssa tulisi sitten elää? Ainakin narsistisilta persoonilta kannattaa suojautua - tarvittaessa vaikka ottamalla jalat alleen. Ja jotta osaa suojautua, on narsisti myös osattava tunnustaa. Joskus ihan yksinkertainen kysymyskin toimii: "Haluaako tuo ihminen työyhteisömme ja minun parastani?"
Hyvää lisätietoa narsisteista ja heiltä suojautumiselta esim. täällä:
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/
No en usko, että Jorma Ollila oli Nokialle myrkkyä tai Herlin Koneelle.
Nämä luotsasi kuitenkin aikamoiset konsernit pystyyn. Ei sellaista tee kaikki ihmiset. Narsistit tai sosiopaatit ainakaan. Näille persoonallisuushäiriöisille on ominaista asettua valmiiseen pöytään. Nämä ovat viimeisiä, jotka luovat mitään uutta. Rajatapauksille kaikessa on kyse helpoimmasta tiestä ja muiden hyväksikäytöstä.
Purnauksen aihe tuntuu suurjohtajien kohdalla olevan, että nämä oli niin vihaisia, ja sen takia pahoja. Asia on kuitenkin niin, että mitään näiden kahden esimerkin kaliiberilla varustettuja konserneja ei laiteta yksinkertaisesti pystyyn huomioimalla kaikkia ihmsiä ja keskittymällä sosiaaliseen menestymiseen ja arvostukseen. Ei, sellaisten konsernien pystyttäminen vaatii ihan toisenlaista persoonallisuutta ja persoonallista voimaa mikä tietenkin tuntuu hurjalta jos sellaisen miehen vieressä istuu, mutta narsisteiksi syyttäminen ja sen sellainen ei mielestäni ole näiden henkilöiden ominaispiirre vaan ainoastaan äärimmäisen voimakas tahto. Se ei ole kiva juttu ottaa sellaista vastaan, mutta jos katsoo suomea, suomi on parempi maa Nokian ja Koneen kanssa, kuin ilman näitä.
itse olen ainakin iloinen, että suomessa löytyy tämän kaliiberin miehiä. Miksei myös naisia.
Jos suvussani olisi sellainen, pysyisin poissa keittiöstä jos tulisi liian kuuma. Omat odotukset ja vaatimukset sellaisille äärimmäisen voimakastahtoisille tulee takaisin tuplana / triplana.
Narsisteista voi olla myös hyötyä. Taiteilijoiden egosentrisyys antaa heille mahdollisuuden murtautua sosiaalisten konventioiden rajoista.
Narsistit ovat sietämättömiä, mutta heidän vinoutuneet motiivit voivat myös vapauttaa heidät luomaan uutta.
Se on kyllä selvää, että ongelmia he aiheuttavat tavallisille ihmisille, jotka joutuvat heidän uhreikseen.
Psykologian mukaan kaikissa ihmisissä on narsistisuutta, mutta narsistiksi kaiketi on järkevää kutsua sellaista henkilöä, jolla narsismi on kontrolloimatonta ja muuttumatonta. Normaali ihminen ottaa itseensä, jos huomaan narsistisuudensa karkaavan käsistään. Narsisti jatkaa vain samaan malliin.
Tällainen kysymys porukalle: Keitä johtajia tulee mieleen, joiden ette arvele olevan tai olleen narsistisia? Tässä muutamia itselle mieleen tulleita ihan lonkalta:
-Kyösti Kallio
-Mauno Koivisto
-Martti Ahtisaari
-Risto Ryti
-Jimmy Carter
-Nelson Mandela
-Mahatma Gandhi
-Augustus Caesar
-Tsaari Nikolai II
Tai no Ahtisaaresta saamani kuva vähän värittyi, kun luin Iltapäivälehdistä hänen huonoista väleistään Sorsan ja Halosen leiriin. Ei sillä, etteikö jälkimainitut olisi itse provosoineet häntä siihen.
Narsisti ja psykopaatti ovat jonkin verran eri asioita, joskin narsistisesta luonnehäiriöstä on molemmissa kyse. Narsismiin liittyy pöyhkeilevää keikarointia mikä näkyy helposti esim. pukeutumisessa ja asumisessa. Koneen Herilin ei mielestäni ollut narsisti, hän asui varakkuuteensa nähden vatimattomasti eikä hänen pukeutumisensakaan narsismista kielinyt.
Psykopaatteja on luokiteltu 1-50 pisteeseen skaalalla. 50 pisteen psykopaatti on äärimmäisen harvinainen, mutta esin 1-20 pisteen psykopaatteja löytyy yritysjohdosta ja saarnamiehistä paljonkin. Ja nämä eivät ole koskaan tehneet mitään rikollista eivätkä edes suunnittele sellaista. Yli 25 pisteen psykopaatit sensijaan löytyvät pääsääntöisesti vankilasta.
Psykopaatti on älykäs ja kykenevä johtamaan suuriakin kokonaisuuksia, mutta tunne-elämältään hän on rajoittunut. Hänellä on hyvä ihmistuntemus ja sitä hän käyttää tarvittaessa hyväkseen. Hän osaa myös käyttää ihmisiä hyväkseen.
Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen on tavallisesti ulkopuolisten silmissä tavattoman hurmaava ja vakuuttava ihminen, joka osaa taitavasti puhua ihmiset asiansa taakse. Häntä kuunnellaan ja ihastellaan.
Narsistin pimeän puolen tuntevat vain kaikkein läheisimmät. Kun he sitten yrittävät viestittää ulkomaailmalle, miten asiat todellisuudessa kulissien takana ovat, heitä ei uskota.
Kuinkahan paljon näitä narsisteja tai psykopaatteja löytyy hoitoaloilta. Sisar hento tai veli roteva voi olla pahimman luokan narsisti, joka nautii mielivallasta tai vallankäytöstä, jota voi käyttää sairaisiin, vanhuksiin ja vammaisiin.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät myös ne joka päivän bloggaajat, jotka kirjoittavat ennen muuta siksi, että ihailevat kuvaansa ja tekstiään. Heille esintyminen on itsetarkoitus, ei siis minkään yhteiskunnallisen asian ajamista.
Varmasti kaikki suurmiehet ovat tavalla tai toisella narsisteja, kuten me bloginpitäjät ja toimittajat. Mitä lähemmäs psykopatiaa narsismi menee, sitä synkempi on julkisuudelta näkymätön puoli ja sitä enemmän lähipiiri kärsii. Pahinta tuhoa saavat aikaan yritysten keskijohtoon jämähtäneet psykopaatit.
#12. Ei ollenkaan välttämättä. Jokaisessa meissä on narsistisia piirteitä, korostetummin tai vähemmän. Narsistinen persoonallisuushäiriö on huomattavan paljon vakavampi ilmiö. Se on käynyt monelle jopa hengen päälle.
Narsisti-sanaa ei tule viljellä liian kevein perustein. Kun muistaa, että näistä henkilöistä käytetään myös nimityksiä psykopaatti/sosiopaatti, osaa ehkä suhteuttaa asioita paremmin.
#13. Näinkin, mutta kaikkein pahinta tuhoa saavat aikaan ne psykopaatit, jotka tuhoavat kokonaisia ihmiselämiä perheiden sisällä (henkisellä ja/tai fyysisellä väkivallalla ja esim. insestillä), sekä poliittiset diktaattorit.
Mielenkiinnosta: Mikä on narsistin vastakohta? Onko sille edes keksitty termiä?
Jos yli 25 pinnan psykopaattinarsisti on vaarallinen, onko mahdollisesti olemassa psykopaattivähäarvontuntoinen?
Jos tuo psykopaattivähäarvontuntoinen on yli 25 pinnan sellainen, voidaanko puhua vaarasta yhteiskunnalle :)
#15 Loputon altruisti. Malliesimerkki on sellanen mummo, joka vähät rahansakin sulloo SPR:n keräyspurkkeihin, kun tulee niin hyvä olo (auttamisen hedonismi).
#16:
Eli voidaan todeta olevan myös psykopaattisia altruisteja?
50 50 :)
Olen kerran keskustellut Ollilan kanssa lyhyesti. Sain vaikutelman erittäin tehokkaasta ihmisestä, joka ei kauaa joutavaa sisällötöntä puhetta ehdi kuunnella tässä elämässä.
Tälläisestä tyhjän puhujasta se tietysti tuntuu pahalta. Ollilalla ei tuntunut olevan tärkeää kuka puhui vaan mitä puhui ja hän oli myös avoin vastaväitteille.
Vaativa ihminen, mutta ei tullut mieleen itseään korostava narsisti lainkaan siinä hetkessä. Ollila tuntui erittäin huomiokykyiseltä ja tilannetajuiselta.
Luulen että joku alainen voi alkaa pelätä Ollilan tuloskeskeistä luonnetta ja alkaa nähdä hänessä myös sellaisia luonteenpiirteitä, joita pelätään ja siksi myyttinen narsismi liitetään suuren johtajan mielikuvaan. Eihän se kuuntele kuin itseään.
Eli onko Ollila narsisti, kun hän ei kuuntele lainkaan mitä meillä on sanottavaa. Minusta se matopeli kännykässä on tosi tyhmä juttu !
15# Narsismin kääntöpuoli ja peitelty ilmenemismuoto on marisismi. Ollilat ja Herlinit päättävät ja taiteilijat esiintyvät, vaikka marisisti osaisi paremmin. Ainoaksi tavaksi manipuloida jää nimetön marina netissä.
Äkkipikainen kontrollifriikki ei ole narsistinen psykopaatti eikä narsistinen psykopaatti ole äkkipikainen kontrollifriikki. Ja eihän bloginpitäjä tarkkaan lukien niin väittänytkään.
Väitän etteivät luonnehäiriöiset menesty nykypäivän suurissa organisaatoissa. Varsinaisia persoonallisuuksia - niin hyvässä kuin pahassa - löytyy enemmän omistajayrittäjien joukossa. Järjestö- ja harrastuselämä on taas aivan oma maailmansa, joissa työuransa pettyneet usein riehuvat.
Suositeltavaa luettavaa: nimim. Rosetta Kivi, Pomo on pahin (Gummerus 2007).
5: "Jos suvussani olisi sellainen, pysyisin poissa keittiöstä jos tulisi liian kuuma."
Miten se on mahdollista tilanteessa, jossa olet pelkkä lapsi ja narsistinen alkoholisti-isäsi vaatii sinua iltakaudet kuuntelemaan itseään ja antamaan itselleen myötätuntoa, kuten Pekka Herlin teki?
Aikuinen voi lähteä työpaikasta, mutta lapsi ei pääse kotoa omin voimin pois.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia